tiistai 22. marraskuuta 2011

Vuosi sitten


Tänään tulee vuosi siitä kun oikea polveni tähystettiin. 

Sairaalamatkan tein taksilla - matkaa tuli sellainen 160 km / suuntaansa. Menomatkalla oli tuttu taksikuski ja matka meni mukavasti rupatellen. Mitä lähemmäksi sairaalaa pääsimme sitä enemmän minua jännitti.

Sairaalassa piti olla kello 10. Jossa sitten sain esilääkityksen, 800 mg Buranan,  noin kello 11 - ajat olivat myöhässä. Toimenpidettä odottelin pienessä huoneessa jossa oli pari nojatuolia ja tv. Sitä en kyllä muista mitä ohjelmia telkkarista tuli. Ajatukset harhailivat tulevaan toimenpiteeseen ja siihen miten paljon epiduraali jännittää. 

Myöhään iltapäivällä vihdoin pääsin leikkaussaliin ja jännitys nousi sitä mukaa mitä lähemmäksi pääsin salia. 
Anestesialääkäri tuli aika pian laittamaan epiduraalia, mua pelotti ihan hirveästi tuo pistäminen ( piikkikammoinen kun olen ) Muutamia kertoja lääkäri yritti laittaa tuota epiduraalia, siinä onnistumatta. Syynä oli osittain se, että jännitin tilannetta hyvin paljon jolloin lihakset olivat jännittyneet myös alaselän voimakas luontainen notku hankaloitti tuota epiduraalin laittoa. Lääkäri sitten hyvin pian kysyikin saako minut nukuttaa, johon tietysti suotuin.

Heräämössä sitten taas tapahtui kaikki hyvin nopeasti silmien auettua. Reippaasti sängystä ylös, siirtyminen taas toiseen huoneeseen jossa sain päivän ensimmäisen aterian. Myös fysioterapeutti kävi tuolloin kertomassa polven löydöksestä, kondromalsia. Tosin en ihan kaikkea allekirjoita tuosta mitä tuolla hoitonetissä tuosta kirjoitettiin, mutta parempaakaan en löytänyt. Myös tässä blogisssa, polvet kuntoon hyvin tuosta vaivasta. Hänellä tosin paljon huonopi tilanne kuin minulla.



Tässä pari kuvaa jotka on otettu muutamia päiviä tähystyksen jälkeen polvesta, taisin ottaa kännykällä joten mikään hyvä tuo kuva ei todellakaan ole.

( tämä kuva on noin 2 viikoa tähystyksen jälkeen )
Nyt kun on vuosi tuosta tähystyksestä kulunut polveni on lähes kivuton, pärjään jo ilman särkylääkkeitä pitkiäkin aikoja siitäkin huolimatta, että rasittaisin polvea.  Se tuntuukin niin ihmeelliseltä kun kipua ei tunnu kaiken aikaa. 

Tälläisiä tunnelmia siis vuosi tähystyksen jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti