Korin virkkaus vei mennessään

Muutama viikko sitten en olisi uskonut koskaan virkkaavani yhtään mitään. Tapahtui kuitenkin jotain outoa ja innostuin kokeilemaan virkkaamista, ensin niillä täälläkin nähdyillä patalapuilla.

Eilen kävin paikallisesta Käsityötalossa, olo oli kuin karkkikaupassa kun näin ne kaikki trikookuteet  lukuisissa eri väreissä ja sävyissä, yksi pienehekö huone oli niitä täynnä! Valinnan vaikeus oli uskomaton kuteita katsellessasni. Aloin sitten sulkea väriväihtoehtoja pois, ei keltaista tänään, ei vihreää koska sitä olen jo virkannut, vaaleanpunainen, no ei ehkä kuitenkaan. Ei, en halua sittenkään valkoistakaan. Päätin sitten katsella sinisistä mieluisimman. Päädyin sitten turkoosiin sävyyn.

Tässä on kudetta kilon verran, hinta 7,90€/ kg.

( Jäi mokoma vähän kurttuun )

Ilman ohjetta en osaa koria tehdä - enkä paljon muutakaan. Mielestäni selkein ohje löytyi täältä, Merjan leivonta ja askartelublogista.

Trikookude tosiaan tuosta oman kylän liikkeestä ja koukkuna Novitan 10 mm.

Kuteessa oli aika paljon epätasaisuutta toisesta kohtaa oli hyvinkin ohutta, toisaalla taas paksua kuin mikäkin. Solmukohtia mukaan mahtui myös lukuisia. Tosin kokemusta ei ole muista kuteista joten en tiedä miten tasalaatuista tuo trikookude yleensä on.

Illalla virkatessa kädet kipeytyivät ja harmittikin jo koko kori kun purin aika paljon. Mutta loppujen lopuksi kori valmistui hyvinkin nopesti. Nyt on trikookude käytetty - Käsityötalo on kiinni enkä saa lisää kudetta - harmittaa kun en ostanut enempää.

Iita halusi tämän "harjoituskappaleen" itselleen. Korissa näkyy myös Iitan tekemiä ranne- ja kaulakoruja. Eilen kun tuon kuteen toin kotiin Iita pyyteli itselleen myös kudetta. Ja koska aika pian keriessä kudetta vastaan tuli solmu annoin pienen kerän kudetta Iitalle. Tyttö oli niin onnellinen saatuaan kerän. 

"Äiti, sä oot kyllä ihan paras!"

Eli pienellä jutulla sain toisen tosi onnelliseksi ja itsellekin tuli hyvä mieli. Voi kun muistisi useamminkin ettei siihen hyvän mielen tuottamiseen tarvita mitään kovin suuria asioita.

Tässä näitä Iitan koruja. On tehnyt sormivirkkauksella sekä solmimalla.

Taitaa tämä äidin innostus käsitöistä tarttua myös tuohon Iitaan...

Pienenä välipalana tein myös tälläisen korin puikkopurkin ympärille.

Tämän materiaali on vanhasta lakanasta. Tein muuten jännän huomion lakanaa repiessäni. Tuoksui yllättävän voimaakkaasti huuteluaineelle tuo lakana. Hassua siksi, että lakana on ollut yli vuoden muovipussissa enkä muista koska viimeeksi se olisi ollut käytössä.

Nyt on sitten mietittävä mitä ihmettä sitä tekisi kun kude on loppu.