20 vuotta sitten

Esikoistytöni oli kolmen tunnin ikäinen.

Voi sitä pientä ihmettä.

Olin niin onnellinen tytöstäni.

Mitat olivat 3720g ja 50,5 cm.

Syntymäaika 4.20

Pipon ympärystä en muista.

Synnytys oli helpohko. Alkoi lapsivesien menolla perjantai aamuna, kävin vielä aamupäivällä neuvolassa jossa oli puhetta, että voin jonkin aikaa olla vielä kotona ennenkuin lähden sairaalaan.

Olikohan se sitten puolen päivän tietämillä vai miten lie kun sinne sairaalaan lähdin, en ollut yhtään kipeä, mutta tuntui turvalliselta vaan olla siellä osaavissa käsissä.

Synnytysvastaanotossa käyrille, joilla näky jonkin verran supistuksiakin.

Päädyin kuitenkin veilä osastolle odottelemaan synnytyksen käynistymistä.

Illasta kävin levottomaksi, en osannut rauhoittua nukkumaan vaan kävelin osaston käytävällä.

Hoitaja sitten kysyikin jossain vaiheessa, että haluaisinko unilääkettä, että saisin nukuttua. Ei, en sellaista huolinut. Taisi sitten joku hoitajista pyytää minut käyrille, ja synnytyshän oli jo täydessä vauhdissa. Soitto ystävälleni joka oli lupautunut tulemaan synnytykseen mukaan.

Kätilö oli mukavan tuntuinen, vaikkakin ystäväni joka tuolloin opiskeli sisätautikirurgian hoitajaksi oli sitä mieltä, että tuo kätilö on opettajana ei niin kiva. Ystäväni olikin ollut harjoittelunsa puitteissa kerran aikaisemmin synnytyksessä mukana.

Kivun lievitykseksi kokeilin muutamia kertojan ilokaasua, mutta se maski haisi niin voimakkaasti kumille, että mun teki se haju pahaa. Taisi kätilö ehotella jotain muutakin, mutta ei siinä sitten kuitenkaan tuntunut olevan tarvetta kivunlievitykselle.

Synnytyksen kestoksi taisi tulla joku reilu neljä tuntia. 

Lahjaa en vielä paljasta täällä koska se menee saajalleen ensi viikon aikana vasta.

Kortista en muistanut ottaa kuvaa eilen.