Karkauspäivä

Se olisi sitten karkauspäivä tänään, olen tässä jo joitakin viikkoja pohtinut sitä käyttäisinkö tuota "erikoisoikeuttani" tänään vai en, enkä ole vieläkään tietoinen mitä teen... Siis kosia vai ei?

Olemme nyt tunteneet mieheni kanssa reilut viisi vuotta, saman katon allakin oltu jo neljä vuotta. Mutta emme ole tosiaan edes kihloissa. Kaiketi jotain aikaan saamattomuutta tai jotain, en tiedä. Tai olihan meillä silloin viitisen vuotta sitten aikeina mennä kihloihin yhtenä päivänä, mutta tuo mun raksas oli sitten ollut edellis yön ajossa ja minäkin olin silloin aamulla aika väsynyt joten emme sitten lähteneet sinne minne oli alunperin ollut suunnitelma. 

Joten silloin jäi ne sormukset ostamatta - ja vieläkin ne on ostamatta.

Väitetään, että karkauspäivä on nurinkurisuuksien päivä, jolloin kaikki on päälaellaan. Koska naiset eivät "voi" kosia miehiä, tällainen ”tavattomuus” sallitaan karkauspäivänä - ovathan maailmankirjat jo muutenkin sekaisin.

( lainaus wikipediasta )

En tiedä miksi olen näin epäröivä tämän suhteen virallistamisen kanssa, tiedän, että olemme molemmat toisillemme tärkeitä.

Ehkä kuitenkin odotankin sitä, että mies kosisi?


Tämä oli ajatuksissani ensisijainen postaus tälle päivälle, mutta nuo vaatteet vaan vievät jotenkin mennessää...